Sandran Runokirja
maanantai 22. elokuuta 2022
Satutit mua (2018)
Sä satutit mua.
Ei kenenkään elämään voi tällainen paska kuulua.
Hävettääkö yhtään?
Ei varmaan, vaik mut jätitki tyhjään.
Kaiken hyvyydenn musta veit.
Sielustani vajaan teit.
Nyt itken yksinään,
tätä vajaata elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti