Nyt tulee vanha runo, vuodelta 2010.
Osa elämää,
tätä pientä hetkeä.
Aaltoilevat tunteet,
ajatukset piiloon sulkee.
Suurinta voimaa ei ole.
Kosketus ei ole tunne,
huokaisu on.
Kylmätväreet,
tiheä hengitys,
kipu, ahdistus,
viha, onnettumuus.
Olen vain yksi miljoonasta,
miljoonista,
Yksi,
joka kuvittelee olevansa ainoa laatuaan.
Olen vain massatuote,
häviän massaan.
Kuolen tuntemattomana.
Yksi tuntee minut,
tietää minun jokaisen kosketuksen,
kuulee minun jokaisen huokauksen,
näkee minun jokaisen kyyneleen,
ei jätä yksin,
rakastaa, välittää, huolehtii.
Olen sinun lapsesi Isä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti