Istutin maahan kerran siemenen,
ruusua odotin, heinänkorren sain.
Lauloin kauniin laulun,
aplodit korvattiin kyynelin.
Pitkän kirjeen kirjoitin,
vastauksena postikortti vain.
Miksi en ole ruusun arvoinen?
Miksi et pidä laulustani?
Miksi et jaksanut kirjoittaa vastausta?
Etkö ymmärrä lapseni?
Ruusu kestää vain hetken,
heinänkorsi palaa talven jälkeen takaisin.
Kyyneleet joita itkin,
olivat ilon kyyneliä.
Katsoitko edes kuvaa?
Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Vastaan, miten parhaaksi näen,
siis sinun parhaaksesi.
Muista lapseni,
kaikki ei aina ole miltä näyttää.
🙏☦️❤️🙏
VastaaPoista