Tää on tosi vanha runo. Silloiselta ajalta kun itseni satuttaminen oli mulle keino selvitä huomiseen. Mut enää näin ei onneksi ole 😊
Yksin laiturilla kesäyönä,
muistot sekoittavat pääni.
Miten pääsisin eroon,
näistä ajatuksista,
näistä valtavista tunteista,
ahdistuksesta.
Yksin laiturilla kesäyönä,
kyyneleet vierivät alas poskea.
Yksi keino auttaa aina,
kyyneleet muuttuvat vereksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti