Miten parhaaksi näen (2011)

Istutin maahan kerran siemenen, 

ruusua odotin, heinänkorren sain. 

Lauloin kauniin laulun,

aplodit korvattiin kyynelin.

Pitkän kirjeen kirjoitin,

vastauksena postikortti vain.

Miksi en ole ruusun arvoinen?

Miksi et pidä laulustani?

Miksi et jaksanut kirjoittaa vastausta?

Etkö ymmärrä lapseni?

Ruusu kestää vain hetken,

heinänkorsi palaa talven jälkeen takaisin.

Kyyneleet joita itkin,

olivat ilon kyyneliä.

Katsoitko edes kuvaa?

Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Vastaan, miten parhaaksi näen,

siis sinun parhaaksesi.

Muista lapseni,

kaikki ei aina ole miltä näyttää.

Suljetuin silmin elän (2011)

Erämaassa kaukaisessa kuljen

Maailmalta muulta silmät suljen.

Yksin vailla seuraa muiden

musiikkinani vain havina puiden.

Onnettomana ajattelen elämää,

sitä kaikkea, mitä olla voisi tää.

Toivo, usko hiipunut pois,

parempi vaikka kuolla ois.

Nuori ehkä, muttei tahdon kipinää,

mitään en kykene tekemään.

Haluaisin lähteä jonnekin muualle,

en aina muiden jalkojen alle.

Odottaako mua joku jossain,

päämäärättömänä kuljen ain.

Toivon kipinä

Rukous (2018)

Silmäni aukaise, Herra,

niin näen elämän paremman.

Tahdon nauttia päivästä tästä,

eikä mua kai mikään estä.

Isä sinun avulla, 

pystyn taas mä iloita.

Menneisyyden haamut voin jättää taakse.

Murheet pois, suuntaa eteenpäin katse.

Kiitos, Isä, kun voimaa annat, 

vaikeina hetkinä minua kannat.

Rakkauttasi kaikille jaat,

sitä rakkautta suurempaa etsi saa.

Taivas vai helvetti (2017)

Tää on epätoivon aikoina kirjoitettu.

Olisko jo aika,

toteuttaa tää taika?

Tuska vaihataa iloksi, 

suru muuttaa historiaksi.

Tiedän miten tää menee, 

pala palalta etenee.

Jos ei tänään niin huomenna, 

päättyy minun elämä.

Joten otatko kotiin, 

vai joudunko helvettiin. 

Satutit mua (2018)

Sä satutit mua.

Ei kenenkään elämään voi tällainen paska kuulua.

Hävettääkö yhtään?

Ei varmaan, vaik mut jätitki tyhjään.

Kaiken hyvyydenn musta veit.

Sielustani vajaan teit.

Nyt itken yksinään, 

tätä vajaata elämää.

Lohduton hetki TW (2015)

Jos ahdistuu helposti ni ei kannata lukea. Olin todella syvissä vesissä tällöin.

Oon jo tosi väsynyt tähän.

Toivon, että joku ajattelis vähän.

En tääl kai kovin kauaa jaksa olla.

Ranteet auki olis pitäny vetää jo viime viikolla.

Turha elätellä toivoa tässä.

En tuu mitään saavuttaa enää elämässä.

Tyhjii sanoi, tyhjii tekoi.

Veitsen kans vaan syvempii vetoi.

Oman käden kautta,

mä häivyn jumalauta.

Jos ei tänään ni huomenna viimeistään

jossain muualla jatkan elämää.

Nellille (2019)

Tän runon kirjoitin rakkaalle Nelli-koiralle. Edelleen kova ikävä mun vauvvvaa!

Rakkautta pyyteetöntä annoit.

Vain herkkupalan palkaksi tahdoit.

Ikävä on suuri.

Ihan kuin olisit ollut vierelläni juuri.

Häntä heiluen mua katsot.

Minä sinulle sanon:

"Hyvä tyttö, Sandran rakas,

milloin tuut luokseni takas?"

Jumalan lapsi (2010)

Nyt tulee vanha runo, vuodelta 2010. 

Osa elämää,

tätä pientä hetkeä.

Aaltoilevat tunteet,

ajatukset piiloon sulkee.

Suurinta voimaa ei ole.

Kosketus ei ole tunne,

huokaisu on.

Kylmätväreet,

tiheä hengitys,

kipu, ahdistus,

viha, onnettumuus.

Olen vain yksi miljoonasta,

miljoonista,

Yksi,

joka kuvittelee olevansa ainoa laatuaan.

Olen vain massatuote,

häviän massaan.

Kuolen tuntemattomana.

Yksi tuntee minut,

tietää minun jokaisen kosketuksen,

kuulee minun jokaisen huokauksen,

näkee minun jokaisen kyyneleen,

ei jätä yksin,

rakastaa, välittää, huolehtii.

Olen sinun lapsesi Isä.

Baaballe. T. Iso-vauvasi (2022)

Rakastan mun baabaa. Tässä pieni runon tapainen biibusta joka mm. tänään auttoi mua isosti.

Oot nähnyt paljon, hyvää ja pahaa.

Kaikki ne asiat on muokannut susta sellaisen ku olet.

Eli maailman paras isä.

En vois enempää isästä toivoa.

Vaik meil on ollu välillä vaikee suhde,

nyt viime vuosina oon oppinut enemmän arvostamaan, 

sun viisautta ja älyä. 

Oon ikuisesti sun iso-vauava.

Sitä ei kukaan voi pois viedä.

Saan joka päivä kokea sun valtavaa rakkautta.

Tiiän että oot aina paikalla kun tarviin apua.

Oli tilanne mikä hyvänsä. 

Kiitos kun olet mun isä.

Ehtoollinen (2014)

Rakas taivaan Isä,

nyt puhun minä. 

Olethan kanssani matkassa,

hyvässä ja pahassa?

Rakas taivaan Isä,

kuuntelethan sinä?

Sua vain mä rakastan,

leipää viinissä kastan. 

Tahdon nähdä ensi kevään (2021)

Vaihdettaisko pelii?

Vai jaetaanko kortit uudelleen?

Kakskyt vuotta sit viel elin.

Tänään tä on oodi lähes kuolleen.

Pakko pitää yllä kulissia.

En halua ketään satuttaa.

Ylös, alas kuljen hississä.

Alas kuitenki joudun matkustaa.

Nyt ainakin siltä tuntuu, 

tai sit vaan kierrän kehää.

Pikku hiljaa askelkin ontuu.

En uuteen huomiseen jaksais herää.

Rukoilen ja rukoilen, mut kuuleeks ketään?

Oi Jeesus sua tarviin, 

et nään viel ensi kevään.

Rakastan teitä (2022)

Ihanat yllätysjuhlat. Kiitos kaikille!

Tänään sain taas kokea,

millaista on olla oikeasti onnellinen.

Voin tosissani todeta,

perheeni on täydellinen.

Kaikki oli koolla,

kun mun synttäreitä juhlittiin.

Tällaista suurta onnea,

kyllä, sitä tunnen niin.

Kiitos rakkaat, kaikki te.

Iloa minulle annatte.

Eteenpäin (2022)

Tän kirjoitin eilen.

Pahuuden riisun pois.

Ei mun tarvii sitä mukana enää kantaa.

Vaik paremminkin mennä vois.

Tahdon uuden elämän itselleni antaa.

Tiedän paljon, mutten tarpeeksi.

Silti pystyn täällä jatkaa.

Kun annan itselleni anteeksi.

Uusin mielin kuljen tätä matkaa.

Epätoivo muuttuu toivoksi (2014)

Jotkut näistä runoista on aika raakoja. Kaikkia en voi todellakaan edes tänne jakaa. Mutta tässä nyt yksi entisen elämäni ajoilta. Tässä kuitenkin kerron rukouksen voimasta kaiken pahan keskellä.

Tahdonko mä olla tässä,

tyhjässä, turhassa elämässä.

Pääsenkö vielä eteenpäin? 

Vai päättyykö elämäni tosiaan näin?

Veitsi käteen ja ranteet auki.

Voisin tehä jotain parempaakin.

Rukous tuo rauhaa eloon,

voimaa antaa koko kehoon.

Suhun nyt mä luotan vain.

Oot mulle tärkein ja rakkain.

Parempaa kohti (2022)

Pitäis kai nyt siivoo. 
Paikat laittaa kuntoon.

Vaan lakaisen maton alle, 

kun muut ei sitä huomaa.

"Minkä taakseen jättää,

sen edestään löytää",

vanha kansa sanoo.

Totta kai se onkin, 

mut mitä jos en jaksa?

Pitääkö silti yrittää?

Hamaan loppuun saakka.

Roskat heittää roskakoriin.

Ja tavarat asettaa paikoilleen.

Vedän syvään henkeä,

ja yritän uudelleen.

Nyt mä onnistun.

Itseni uudistan.

Kuulethan? (2019)

Isä kuulehan,

voin huonosti.

Voitko auttaa?

Tän tuskan pois ottaa?

Isä kuulethan,

mulla on paha olla.

Kuuletko tuskani?

Kivun sielussani?

Isä kuuntelethan, 

mua ahdistaa.

Tahdon rakastaa,

mut se on vaikeaa.

Uusi aamu (2021)

Miksi sinä itket?

Onko aikasi viimein koittanut? 

Miksi olet yhä täällä? 

Sulje silmäsi.

Et pääse eteenpäin.

Pysähdy, mieti. 

Hetkessä kaikki katoaa.

Ellei ole turvaa. 

Luotatko minuun?

Annatko minun kantaa? 

Jaatko kaiken kanssani?

Huomenna on uusi aamu.

Pimeydestä valoon (2020)

Jos asiat salaa, 

muuttuuko ne tekemättömiksi.

Jos piilossa varastaa, 

ei siitä jää edes kiinni.

Onko maailma kaunis paikka, 

jos sitä katsoo silmät kiinni?

Onnelliseksiko tulisin, 

jos varjoissa eläisin elämäni?

Valepuvussa, 

pimeässä huoneessa. 

Vankina sellissä, 

silmien ulottumattomissa. 

Yksin itkemässä, 

syvimmässä nurkassa. 

Rukoilemassa mustimmassa yössä.

Verikin muuttuu mustaksi.

Valo avaa silmäni.

Aloitus + runo rakkalle (2022)

Tein blogin johon lisäilen runojani. Uusia ja vanhoja. 

Aloitetaan vaikka tällä jonka kirjoitin rakkaalleni:

Yhä vielä välillä muistan,

kuinka yksinäinen olinkaan.

Sitten korvaani kuiskaat:

"Sua tuun aina rakastamaan."

Tiedän, ettet koskaan mua jätä.

Oon ikuisesti sinun.

Meillä on yhteinen loppuelämä.

Unohtaa voin yksinäisyyden kivun.