Jotkut näistä runoista on aika raakoja. Kaikkia en voi todellakaan edes tänne jakaa. Mutta tässä nyt yksi entisen elämäni ajoilta. Tässä kuitenkin kerron rukouksen voimasta kaiken pahan keskellä.
Tahdonko mä olla tässä,
tyhjässä, turhassa elämässä.
Pääsenkö vielä eteenpäin?
Vai päättyykö elämäni tosiaan näin?
Veitsi käteen ja ranteet auki.
Voisin tehä jotain parempaakin.
Rukous tuo rauhaa eloon,
voimaa antaa koko kehoon.
Suhun nyt mä luotan vain.
Oot mulle tärkein ja rakkain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti