Erämaassa kaukaisessa kuljen
Maailmalta muulta silmät suljen.
Yksin vailla seuraa muiden
musiikkinani vain havina puiden.
Onnettomana ajattelen elämää,
sitä kaikkea, mitä olla voisi tää.
Toivo, usko hiipunut pois,
parempi vaikka kuolla ois.
Nuori ehkä, muttei tahdon kipinää,
mitään en kykene tekemään.
Haluaisin lähteä jonnekin muualle,
en aina muiden jalkojen alle.
Odottaako mua joku jossain,
päämäärättömänä kuljen ain.
 |
| Toivon kipinä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti